Vapautettu Bisnes (J. Gunnar Olsson)

Tämä on kertomus siitä, miten tavallisen miehen elämä muuttuu ihmeelliseksi matkaksi, jonka vaikutus ulottuu kansakuntiin, presidentteihin ja kuninkaisiin. Se kertoo, miten unelma tulee todeksi ja vaikuttaa ihmisten elämään kaikkialle maailmassa.

Kokiessaan menestyksen ja henkilökohtaisen kunniahimon rajoitukset tämä mies löysi uskomattoman vapauden, joka on ulottuvilla. J. Gunnar Olson on Kansainvälisen Kristillisen Kauppakamarin perustaja ja johtaja.

…Kun Herra opetti minulle Hänen tuntemistaan kuningasten Kuninkaana, Hän opetti minulle myös, miten toimia Hänen arvovallallaan. Silloin tällöin toiset liikemiehet soittivat minulle ja kysyivät neuvoa, ja erityisesti yksi sellainen tapaus opetti minulle, miten ottaa auktoriteetti Jeesuksen nimessä. Jumala opetti minulle eroa Hänen kanssaan vietettyjen läheisten rukoushetkien ja niiden aikojen välillä, jolloin otamme auktoriteetin Jeesuksen nimessä ja hyväksymme Hänen valtuutuksensa.

Eräällä ystävälläni oli yhtiö, joka valmisti mäntytuotteita ja toimi pääasiallisesti huonekaluteollisuuden alihankkijana. Hän sai juuri ja juuri rahansa riittämään. Voittoa ei tullut lainkaan. Niinpä soittaessaan minulle hän oli epätoivoinen. Jotain täytyi muuttua tai hänen täytyisi antaa periksi.

Mennessäni käymään hänen luonaan otin mukaani talousasiantuntijan, pankkiirin. Tämä mies oli yritystutkimuksen asiantuntija, ja hän kykeni aina osoittamaan yrityksen heikot kohdat. Kokonainen päivä kului tuotantoprosessin ja koko budjetin perusteellisessa tutkimisessa, ja ainoa löytämämme heikkous oli raaka-aineen suuri tuhlaus. Tuotantoprosessissa oksakohdat leikattiin pois ja vain jäljelle jäävä puu käytettiin täydellisten mäntytuotteiden valmistukseen. Kaksikymmentäseitsemän prosenttia raaka-aineesta meni hukkaan. Päättelimme, että jos ylimääräinen puu voitaisiin käyttää, se tekisi yhtiöstä kannattavan.

’Mitä teet tällä jätepuulla?’ kysyin. ’Käytämme sitä paikan lämmittämiseen’, ystäväni vastasi. Koin, että minun piti kysyä: ’Jääkö sinulle mitään jäljelle lämmitettyäsi tehtaan?’ ’Jääkö minulle mitään jäljelle?’ hän nauroi. ’Minulla on kokonainen vuori jäljellä!’

Heti hänen sanottuaan ’vuori’ tunsin jotain liikahtavan hengessäni ja tiesin, että tätä Pyhä Henki oli odottanut. ’Mennään katsomaan sitä’, ehdotin. Hän vei meidät suuren rakennuksen läpi ja käsitin, ettei hän ollut liioitellut viitatessaan jätepuuhun vuorena. Pino oli noin talon kokoinen ja pelkää roskapuuta. Tuijottaessamme tätä ’vuorta’ uudenlainen rohkeus valtasi minut. ’Tämä vuori on ratkaisu ongelmiisi’, ilmoitin.

Monet työntekijät olivat osoittaneet tiivistä mielenkiintoa pientä ryhmäämme kohtaan ja ihmetelleet, mitä me teimme. En välittänyt heidän hämmentyneistä ilmeistään vaan jatkoin niin kuin koin Pyhän Hengen ohjaavan ja selitin, että tulisimme rukoilemaan. Nyt olimme todella kaikkien huomion kohteena. Kaikkien silmät olivat suunnatut meihin seisoessamme puuvuoren vieressä tehtaan tuotantohallissa.

’Me tulemme tekemään jotain epätavallista, mutta jatkakaa te vain’, ehdotin. Vain harvat tuotantohallin työntekijöistä olivat uskovia, jos kukaan, joten käytöksemme täytyi näyttää lievästi sanottuna oudolta. Olin jo alkanut rukoilla ja huusin täyttä kurkkua: ’Jeesuksen Kristuksen nimessä käsken tätä jätepuuvuorta kohoamaan ja tulemaan tuotteeksi! Kiitos Herra! Aamen.’

Vaikka ystäväni ja pankkiiri olivat kristittyjä, äärimmäinen käytökseni selvästikin nolostutti heitä. Ruotsalaiset ovat luonnostaan varautuneita ihmisiä, ja huutoni oli järkyttänyt heitä. He olivat luultavasti odottaneet minun rukoilevan hiljaa eivätkä missään tapauksessa karjuvan niin kovaa kaikkien työntekijöiden edessä. Itse asiassa tunsin itseni äkkiä melko naurettavaksi heti lopetettuani rukoilemisen. Lähdimme nopeasti jonkin tekosyyn varjolla. Luulin menneeni aivan liian pitkälle ja järkyttäneeni kaikkia. Sen lisäksi minun oli täytynyt näyttää idiootilta. Tunsin itseni todella naurettavaksi ja maltoin tuskin odottaa pääseväni lähtemään.

Kaksi viikkoa myöhemmin tehtaan omistaja soitti minulle. Jotain ihmeellistä oli tapahtunut, ja hänen mielestään minun tulisi kuulla siitä ensimmäisenä. Joku Norjasta oli soittanut hänelle ja kysynyt, voisiko hän tehdä keittiökaapinovien keskikappaleita. Hänen pyyntönsä oli ollut poikkeuksellinen, koska hän ei halunnut puun hyvää osaa vaan ainoastaan oksakohtia. Vuori liikkui viimeinkin. Sen vuoden loppuun mennessä yhtiö oli tehnyt paljon voittoa.

Opin jälleen kerran jotain. Kokemani rohkeus johtui siitä, että tiesin seisovani auktoriteettiasemassa Jeesuksessa. Tämä oli aivan erilaista kuin nuo intiimit rukoushetket. Olin seissyt Jumalan Pyhän Hengen kautta antamassa taivaallisessa valtuutuksessa. Sen jälkeen meillä on ollut Alfapacissa monia samankaltaisia kokemuksia, jolloin meidän on täytynyt ottaa auktoriteettimme uskovina ja rukoilla Jeesuksen nimessä nähdäksemme tuloksia.

Tekijä

J. Gunnar Olsson

ISBN

9789529269389

ALV-prosentti

10,00 %

Julkaisuvuosi

2003

Sivumäärä

204

Sidonta

Nid